Joulun rauhaa ja herkullisuuksia

Niinhän siinä vain kävi, että joulunajan kiireet menivät blogin päivittämisen edelle, mutta tässä kuitenkin pieni joulutervehdys ja muutama lyhyt sana jouluruuista.

Oman perheeni perinteissä joulupöydässä ei muistaakseni koskaan ole kinkkua, mutta kaloja on sitten syöty senkin edestä. Tänä jouluna vietämme pyhiä ensimmäistä kertaa paremman puoliskoni kanssa kaksin ja kotona, mutta halusin silti jatkaa jotakin tiettyjä ruokaperinteitä ja sen teinkin kalojen muodossa. Tänään illalla siis herkutellaan ainakin tomaattisillin, valkosipulisilakan ja graavilohen parissa. Näistä ohjeista kaksi jälkimmäistä ovat löytöjä netistä (ainakin täällä Keskisuomalaisen sivuilla on erittäin hyvä valkosipulisilakan ohje) mutta tomaattisilli on perheemme klassikko, jonka reseptin tänä vuonna pyysin äitini äidiltä eli ämmiltä. Mikäli kirpeä kala maistuu, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan:

JOULUSILLI

- 1 paketti kevyesti suolattuja sillifileitä
- 1 sipuli

Liemi:
- 1 dl rypsiöljyä
- 1 dl etikkaa
- 1 purkki (70g) tomaattipyrettä
- 1/2 dl sokeria

Sillifileet leikataan viipaleiksi ja ladotaan lasitölkkiin vuorotellen sipuliviipaleiden kanssa. Öljyyn lisätään hyvin sekoitten muut aineet ja liemi kaadetaan viipaleiden päälle. Silli saa marinoitua ainakin vuorokauden.

Vinkki! Mikäli kala ei maistu, kannattaa kokeilla marinoida pelkkiä sipuleita, ne ovat tässä puoli herkkua!

Toinen perinne lapsuudestani asti on ollut karjalanpiirakoiden leipominen mummini ja serkkujeni kanssa. Tänä jouluna yhteinen leipominen jäi väliin, mutta jouluaatoksi karjalanpiirakoita oli ehdottomasti saatava, joten ryhdyimme täällä toimeen. Karjalanpiirakat eivät todellisuudessa ole niin työläitä kuin voisi kuvitella ja niiden rypyttäminen on ehkä tekniikkalaji mutta varsin rentouttava sellainen. Erikoista reseptiä piirakoihin itselläni ei ole tarjota, mutta ainakin Kotiruoka-kirjan ohje on osoittautunut hyvinkin kelvolliseksi. Nyt vetäydynkin joulupuuron, klassisen sekahedelmäkeiton ja karjalanpiirakoiden pariin viettämään rauhallista iltaa ja toivotan sitä myös kaikille muille!

Happy Holidays!

Ottaen huomioon jouluun liittyvän yleisen innostukseni on suorastaan ihme, etten ole tasan kuukauteen saanut päivitystä aikaiseksi. Kyse ei ole siitä, etteikö sopivia aiheita olisi ollut - pikkujoulujahan on vietetty jo viikkoja eikä itseltänikään ole jäänyt juhlia juhlimatta. Aika on yksinkertaisesti ollut hieman tiukilla monestakin syystä, mutta tänään itselläni alkaa ainakin nimellisesti LOMA, joten ennen joulua on varmasti useampikin päivitys luvassa!

Tänäänhän on myös viimeinen päivä postittaa joulukortit, ja tietenkin olen melkein myöhässä tämän asian kanssa. Viime viikolla talloin valtavan lumimyrskyn läpi päästäkseni lemppariaskartelukauppaani etsimään kortti-inspiraatiota ja kuten aina ennenkin, mielettömät printtipaperit vetivät vaan puoleensa. Ongelmaksi muodostui vain se, etten osannut päättää yhtä väriä tai kuviota, joten keräilin vähän kaikkea, jonka seurauksena melkein kaikista korteista tuli tänä vuonna erilaisia. Halusin myös kokeilla jotain jännittävää, ja ostin myös kylmän turkooseja korttipohjia ja printtipapereita saadakseni aikaan talvisia kortteja. Sanotaan näin, niistä tuli ihan nättejä, mutta en ollut aivan supertyytyväinen, joten niistä ei valitettavasti ole nyt kuvia. Yhdeksi suosikiksi nousi tämä retrohenkinen kortti:

Kuten huomata saattaa, tämä(kin) kortti on hävyttömän yksinkertainen - joulukorteissa on kuitenkin pidettävä helppous mielessä, sillä tänäkin vuonna askarreltavaa kertyi 17 kortin verran.

Joulukuu on mielestäni myös siksi hienoa aikaa, sillä silloin tulee usein tehtyä sellaisia asioita, jotka vuoden tavallisena arkena usein jäävät taka-alalle. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset konsertit: en aivan heti muista, milloin olisin käynyt edellisessä konsertissa mutta tälläkin viikolla on ohjelmassa jopa kaksi. Ensin tänä iltana kuuntelemaan Tampere Filharmonian Joulukonserttia Tampere-Talolle, lauantaina Helsingissä Ylioppilaskunnan Laulajien Perinteinen Joulukonsertti Johanneksen kirkossa. Aivan näin röyhkeästi mainostaen, ainakin jälkimmäistä voin suositella lämpimästi ja mikäli vapaita lippuja löytyy ja sattuu olemaan pääkaupunkiseudulla, sinne vain! Ehkäpä toivottavasti näistä joulukonserteista jää tapa myös vuoden muillekin kuukausille.

Ainakaan toistaiseksi sää ei lupaile hyvää jouluksi, ehkäpä tämä on siis tarpeen:

Muutama sana hääpuvuista

Kerran Marttahuvit käsittelee juhlia ja häitä, kirjoitan myös hieman juhlapukeutumisesta. Tarkemmin hääpukeutumisesta.

Nyt kun tomu on jo hieman laskeutunut, on pienen avautumisen hetki. Viime lauantai oli jännittävä päivä, ainakin aluksi, sillä kävin aivan ensimmäistä kertaa sovittamassa hääpukuja. Myönnän, hieman naiivisti olin ajatellut ihastuvani moniin pukuihin ja surin jo valmiiksi sitä, että en osaa valita sitä oikeaa vaihtoehtoa. Pähkinänkuoressa sovitus sujui kutakuinkin seuraavasti: kotikaupunkini suurimmasta hääpukuliikkeestä ja sen sadoista hääpuvuista halusin kokeilla noin viittä. Kaksi niistä oli päälläni nättejä.

Itselleni on ollut hääsuunnitelmien alusta alkaen selvää, että en halua olkaimetonta pukua. Tarkennan nyt, että en ole etsimässä suinkaan mitään erikoisuuden huippua vaan oikeastaan jotakin melko klassista - mutta en hihatonta prinsessahääpukua. Tiedän, että kyseisen mallisia pukuja on olemassa erittäin kauniita yksilöitä, mutta oma tyylini on jotakin muuta. Lopulta lauantaina niistä kahdesta puvusta josta pidin, toinen oli sitten hihaton.

Missä vika? Tyylitajussani vai liikkeen valikoimassa? Itsekkäästi syytän jälkimmäistä. Tiedän, että kyseessä oli vasta ensimmäinen sovitus ja mieluisia mekkoja (ainakin toivottavasti) löytyy vielä jostakin liikkeestä. Ongelma kuitenkin suomalaisessa hääpukumuodissa tuntuu olevan se, että koska hihattomat puvut ovat niin suosittuja, oletetaan ettei kukaan mitään muuta haluakaan. Koomista vain tuntuu olevan, että mitä laajempi valikoima liikkeessä on, sitä enemmän siellä on vain variaatioita samasta puvusta. En mitenkään voi olla ainoa hihoja, olkaimia tai muita "persoonallisia" ominaisuuksia omaavaa pukua etsivä morsian, enhän?

Kaikesta turhautumisestani huolimatta olen optimistisen tyyni. Joulukuussa on seuraava sovitus Helsingissä ja suhtaudun siihen melkein hykertelevällä odotuksella: siskoni bongasi erään melkoisen(!) lupaavan puvun, jota en malta odottaa pääseväni kokeilemaan. Uuden puvun erinoimaisena vaihtoehtona harkitsen myös vintagepukua (mikä sopisi makuuni ja mikäli sopiva sattuu kohdalle) tai sitten koko koltun teettämistä.

Tiedän olevani tyyliasioissa toisinaan melko tarkka, mutta itselläni ole mitään hinkua ryhtyä näissä asioissa ikäväksi nipottajaksi tai vaativaksi asiakkaaksi. Mutta onko se väärin haluta jotakin muuta kuin massaa? Miksi minun pitäisi mukautua? Häh?

Toivoa minulle antaa tämän hetken hääblogien suosikki:

 

http://www.lovemydress.net/blog/

Ladies, tuota minä haluan.

Inspiraatiosta ja isänpäivästä

Kuten varmasti kaikki ovat tietoisia, tänään vietetään isänpäivää! Koska matkaan kotikonnuille vasta ensi viikolla, aloin alkuviikosta pohtia millaisia kortteja postittaisin isäpapalle ja isoisille tänä vuonna. Usein inspiraation puuttuessa valmis kortti on ollut kivuton vaihtoehto, mutta nyt halusin väsätä kasaan jotakin itse - ongelmana oli vain täydellinen idean puute.

Märehdittyäni muutaman päivän saamatta ainuttakaan metkaa ideaa, marssin paikkaan, jossa kaikki tämänkaltaiset ongelmat ratkeavat miltei poikkeuksetta: http://www.paprus.net/ 
Kyseissä kaupassa vierailun seurauksena on usein täydellinen pimahtaminen. Olen edelleen ylpeä siitä itsekurista, jota harrastin pitäessäni pienet jouluhössöttäjän näppini erossa kaikista joulukorttitarvikkeista, keskittyen pelkkiin isänpäiväkortteihin. Jos en olisi ollut ostoksilla yksin, se jouluinen kiilto silmissäni olisi luultavasti aiheuttanut muissa lievää huvittuneisuutta. Kuitenkin, kokosin itseni ja vain kiertelin katselemalla eri korttivaihtoehtoja, joita kaupassa on lukemattomia. Ja niin vain sain inspiraation ja lopputulokseen olin aivan liian tyytyväinen:

  Kuten korteista voi huomata, en ole askartelijana useinkaan suurien ja monimutkaisten spektaakkeleiden ystävä. Itse olen (ainakin tällä luomiskaudella) kiinnostunut enemmän tekstuureista ja väreistä sekä niiden onnistuneesta yhdistämisestä. Voi sitä iloa, kun keksiikin yhdistää jotakin aivan uutta ja jännittävää keskenään ja se näyttääkin hienolta. Jälleen kerran miljardis kiitos Paprukselle, josta on saatavilla monen askartelijan pelastajat, eli nuo aivan mielettömät ja mielettömän laajan valikoiman printtipaperit. Korttipohjat ovat ihan peruskartonkia, mutta ruutukuvioiset taustat ja erityisesti nuo autojen kuvat olivat ihastukseni syy numero yksi. Kyseessä oli siis yksi iso kartonki, hinnaltaan järjettömän vähäiset 1,50 e, josta on leikattavissa 12 erilaista autokuvaa. Kaiken tämän komeuden kruunasin kulmiin liimattavalla koristetarranauhalla. Näin luovan silmäni seurauksena helppoakin helpommat isänpäiväkortit olivat syntyneet!

Mitäs tästä siis opimmekaan? Älä suinkaan jää yksin innottomana askartelijana vaan rohkaistu ja etsi jostakin erinomainen askartelutarvikekauppa - se pelastaa useimmat ideattomat visionäärit ja auttaa nauttimaan pienestä käsinväkerryksestä.

Willkommen, bienvenue, welcome!

Tervehdys ystävät!

Ensimmäisen merkinnän kirjoittaminen on jännittävää.  Aiemmin niin selkeänä päässä loistanut ajatus blogin luonteesta muuttuukin yhtäkkiä tahmean hattaramaiseksi vaahdoksi, josta on vaikea saada irti mitään järkevää. Uskon kuitenkin puhtaan yrityksen voimaan, joten otetaanpa vauhtia ja mennään!

Marttahuvien on tarkoitus olla blogi pienistä (ja joskus myös suurista) juhlista. Ideana taustalla on vanha kunnon DIY-periaate, Do It Yourself - Tee se itse. Itse askartelen, leivon, väkerrän sen mitä osaan ja näiden luovuuden huipentumien lopputulemat esittelen täällä niistä kiinnostuneille. Taustalla kulkee jatkuvana virtana poreileva juhlahumu, sillä elämässä ei ole niin pientä iloa, ettei sitä voisi juhlistaa. Tämä vaalimani ideologia lieneekin johtanut kyseisen blogin perustamiseen - allekirjoittaneella on takana monia onnistuneita (kehkeh) juhlia ja vähemmän onnistuneita kokeiluita, joiden avulla olen oppinut kekkeireiden järjestämisestä kaikenlaista marsipaanipinguista joulukortteihin.

Kai on myönnettävä, että Marttahuvit on myös vähän ja salaa eräänlainen hääblogi. Ensi elokuussa on luvassa juhlat (ja toivottavasti hyvät sellaiset), joita voisi kutsua meidän häiksi. Blogin kautta aion suodattaa erilaisia diy-ideoita, joita saa kommentoida aivan vapaasti. Näiden kirjoitteluiden tarkoituksena onkin myös yhdistää kaikkia, jotka ovat osallisina kemujemme järjestämisessä: minä ja kaksi kaasoani kun asumme kaikki eri puolilla Suomea niin ideointi on ehkä helpoin organisoida sähköisesti. (Huom. lupaan tämän olevan viimeinen kerta kun käytän hääjärjestelyissä sanaa "organisoida".) Tietysti myös kaikki itsensä epävirallisiksi morsiusneidoiksi ynnä muiksi mieltävät ovat lämpimästi ideoidensa kanssa tervetulleita. Mitään ei saa sitten ottaa liian vakavasti ja askarteluhypetyksestä huolimatta minusta ette Bridezillaa saa!

Ensimmäisen kerran kunniaksi tässä pieni ja erittäin helppo resepti. En tiedä miksi näitä pitäisi kutsua, sillä kuulemma muffinit ja cupcakesit eivät ole sama asia, joten ehkäpä nämä ovat sitten muffineita cupcake-kuorrutteella. Kuorrutettuja muffineita? Tein näitä meidän tupaantuliaisissa muutama viikko sitten ja ainakin olin itse lopputulokseen tyytyväinen!

Kuorrutetut suklaa-mustikkamuffinit, 8 kpl

Muffinit:
- 100 g voita
- 1 1/2 dl sokeria
- 2 kananmunaa
- 2 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
- 2 tl vanilijasokeria
- 100 g tummaa, rouhittua suklaata
- 1 dl mustikoita

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa taikinaan. Lisää mustikat ja sekoita.
3. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 10 - 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä.

Kuorrute:
- 100 g maustamatonta tuorejuustoa
- 1 dl kuohukermaa
- 1/2 vanilijatanko
- Punaista elintarvikeväriä
- Sokeria oman maun mukaan

1. Vatkaa kerma vaahdoksi.
2. Notkista tuorejuusto erillisessä astiassa.
3. Sekoita keskenään ja lisää elintarvikeväri. Puolita vanilijatanko ja lisää siemenet kuorrutteeseen.
4. Lisää sokeri ja sekoita.

Kun muffinit ovat jäähtyneet, laita kuorrute pursotuspussiin ja koristele. Kuorrutteen voi koristella nonparelleilla tai irtokarkeilla. Itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä karkeilla jokaiselle saa "oman kustomoidun muffinin". Herkuttele heti!


Muutama vinkki vielä!
- Paistovaiheessa ole tarkkana - muffinin pinta kuivahtaa ja palaa nopeasti, joten sisus saa olla ennemmin hieman kostea, kunhan pinta ei ole kuiva korppu.
- Mustikoiden tilalla voi käyttää tietysti muitakin marjoja. Esimerkiksi vadelmat toimivat tässä hyvin. Suosittelen joka tapauksessa marjojen käyttöä, sillä ne kostuttavat taikinaa ja estävät sitä kuivahtamasta.
- Jos ei mieli / ei ole elintarvikeväriä, kuorrutteen voi värjätä myös mustikkamehulla. Lopputulos on kauniin luomuvioletti!
- Muffinit tekee helposti myös gluteenittomana! Vehnäjauhojen tilalle 2 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta ja näistä tulee jopa parempia kuin vehnäversiosta. Kuohkeus on gluteenittoman leivonnan ehdoton plus!


Tässä tätä, jossain vaiheessa lisää! :)