torstai 5. heinäkuuta 2012

1 month to the D-day!

Lauantaina on tasan neljä viikkoa hääpäivään ja tällä hetkellä olotila on se, että olispa koko show jo takana. Olen koko järkkäilyjen ajan yrittänyt kiitettävästi vältellä turhaa häsäystä ja stressiä mutta nyt myönnän, että pieni hermostuneisuus on hiipinyt nahkani alle. Se ei liity naimisiinmenoon vaan ennemminkin siihen, että hauskojen diy-hääbileidenkin järjestäminen tuottaa lopuksi aika paljon työtä ja päänvaivaa. Ei siinä vielä mitään, että rasitan itseäni mutta en haluaisi vain millään kuormittaa ketään muita. Joskus toivoisin, että olisin mennyt helpompien ratkaisujen kautta, mutta sitten taas toisaalta uskon, että kaikki tämä duuni palkitsee tekijänsä kuukauden kuluttua. Pitäisi vain olla kykeneväinen pitämään mielessä pääasiat:

1) Me mennään naimisiin. Se on tässä kohtaa tärkeintä.
2) Mainiot bileet syntyvät mainioista ihmisistä. Ja niitä tulee paikalle paljon
3) Ruoka- ja juomapuoli ovat hoidossa, ja tämä pitänee mainiot ihmiset tyytyväisinä.
5) Musiikkiakin on, ja hyvältä bändiltä vielä. 
Mitä muuta häihin oikeastaan tarvitsee?

Väsymystä on ollut omiaan aiheuttamaan se, että olen viimeisen kuukauden ajan juossut kuin pöhkö ympäri Suomea hoitamassa ties mitä asioita, mutta onneksi päättömään ravaamiseen on sisältynyt myös aivan helmeileviä hetkiä. Ja niistä kirkkaimpana loistaa ehdottomasti kesäkuiset polttarini. Kuvia ei valitettavasti ole (vielä), sillä kaasoni eivät ole minulle ainuttakaan luovuttaneet. Pähkinänkuoressa kyseessä olivat aivan mielettömät vintage-teemaiset polttarit, jossa minut puettiin (kaskas!) lyhykäiseen vaaleanpunaiseen häämekkooni no. 1, ja uudeksi ihanaksi nimekseni annettiin Lara Bijou (harkitsen oikeasti tähän nimeen siirtymistä). Päivään kuului kuppikakkuaamiainen, kuumakivihierontaa (miltei perverssillä tavalla äärettömän rentouttavaa), burleskitunti, esittely- ja shoppailuhetki erotiikkaliikkeessä (suuret kiitokset Adam & Eve , suosittelen tätä liikettä erittäin lämpimästi kaikille!) ja tietysti paljon herkuttelua ja kuohuviiniä. Paikalle oli päässyt suurin osa pyydetyistä ja tunnelma oli ihana koko päivän. Kiitokset vielä kerran kaikille kauniille naisille! 

Ps. Onneksi kyseinen häämekko ei lopulta ollutkaan lopullinen valintani hääpäiväksi - allekirjoittaneen morsmaikun harrastessa viehkeää käsineenheittoa burleskitunnilla ja myöhemmin myös Tampereen yössä, vintagepuvun vanhat pitsit sanoivat RAKS.

Pps. Lupaan mitä pyhimmin yrittää päivittää vielä ennen häitä muutamankin kerran!

Ppps. Nyt on kesä ja lämmintä ja se tarkoittaa että haluan jo merelle. Se on parasta mitä kesällä voi tehdä. 


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Matkalle, mihin?

Isojen juhlien järjestelyssä käy joskus niin, etteivät suunnitelmat toteudukaan juuri haaveillulla tavalla. Tämän realiteetin saimme todeta, kun aloimme konkreettisesti järjestämään häämatkaamme. Olimme jo alussa päättäneet, että haluaisimme vieraiden huomioivan lahjat häämatkatilimme kautta ja pitkään puhuimme kahdesta viikosta New Yorkissa. Noh, ei se nyt mennytkään ihan niin ja syynä on niinkin ikävä asia kuin raha. Ensinnäkin tajusimme, ettei puoliskoni voi olla noin vain palkattomalla lomalla kahta viikkoa. Toiseksi reissu olisi kustantanut meidän toiveidemme mukaisesti hieman enemmän kuin mitä osasimme odottaa. Varsinkin kun lahjaksi saatavan fyffen summa pysynee mysteerinä elokuulle asti.

Mutta!

Päivän märehdittyäni asiaa, päätimme että kyllä viikko jossakin päin Eurooppaa on ihan varmana lystiä. Kohteesta ei ole edelleenkään varmuutta, mutta ilmassa leijuu paljon hyviä ideoita. Edellytyksenä olisi sopiva sekoitus kulttuurista antia ja rentoutumista sekä hyvää ruokaa ja juomaa.

1. Ranska

Haluanhaluanhaluan Pariisiin. Mutta EN elokuussa, kun siellä on koko Eurooppa. Ranskan pienemmät kaupungit ja maaseutu sen sijaan ovat ehkäpä tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona. Viiniä! Ruokaa! Kulttuuria! Rentoutumista! Ah oui!

2. Italia

Pizzaa? Kyllä! Ollaan mietititty pohjois-Italiaa, Toscanaa, Triesteä, Sardiniaa. Ehkäpä siellä järisee maa vähemmän elokuussa.

3. Berliini

Romanttisuudesta en tiedä, mutta Berliinissä riittäisi varmasti ainakin letkeää tunnelmaa ja paljon mielenkiintoista tekemistä. Wurstista en kyllä ehkä ole niin innoissani.

4. Pieni saari jossain Välimerellä

Esimerkiksi Kreikan saaristossa on niin kovin kaunista, kunhan löytää vain ensin saaren, joka ei ole täydellinen turistirysä. Pino hyviä kirjoja mukaan ja hyvä tulee.

5. Lissabon

Täälläkin on kuulemma hyvää ruokaa ja mukava tunnelma. Muuten en tiedä Lissabonista oikeastaan paljon mittään. Kyllä siellä silti varmasti hauskaa olisi!


Nämä nyt ovat näitä päällimmäisiä vaihtoehtoja. Olen varma, että lähdemme sitten mihin tahansa, meillä on niin sanotusti sairaan hauskaa. Olisipa siis jo elokuu!

torstai 17. toukokuuta 2012

12 viikkoa, noin

Aluksi on sanottava, että HUH mikä kevät. Opiskelujen puolesta on väkerretty enemmän töitä kun koskaan - ja tietysti kaikki sosiaalisen elämän ja blogin kustannuksella. Tänään on kuitenkin hieno päivä, sillä juuri äsken alkoi muutaman viikon loma. Gradu odottaa minua sitten kesäkuussa.

Kaiken tämän keskellä olen aika ylpeä siitä häihin liittyvästä mielenrauhasta, jonka olen kutakuinkin pystynyt säilyttämään muun stressin keskellä. Olen todennut vain kaiken häästressin melko turhaksi, kaikki järjestyy lopulta mukavasti omalla painollaan. Tällä hetkellä ainoana rikkana ruohossa on juhlien musiikki, joka vielä ei ole ihan järjestyksessä. Mutta melkein. Ohessa pieni kertaus mitä on oikein tullut jo tähän mennessä tehtyä.

1. Juhlapaikat hoidettu.

Vihkiminen tapahtuu Kymin kirkossa. Se on vanha ja kaunis kirkko keskellä ihanaa puistoa. Ja on siinä historiallista henkeä siinäkin mielessä, että omat vanhempani ovat menneet samaisessa paikassa naimisiin 34 vuotta sitten.


Varsinaiset juhlat juhlitaan Tiutisen työväentalolla. Tiutinen on saari (niin kuin oikeastaan varmaan puolet Kotkan kaupunginosista), jossa vielä on osin jäljellä mahtavaa vanhaa saaristolaistunnelmaa:


Tiutinen on tärkeä paikka ensinnäkin siksi, että sulho on viettänyt siellä lapsuutensa. Toiseksi me molemmat rakastamme merta. Merikaupungissa kasvaneina järvet tuntuvat lätäköiltä, joilla on reunat.


2. Pitopalvelu on plakkarissa.

Havahduin tämän asian hoitamiseen verrattain myöhään (helmikuussa), mutta onneksi saimme tarjouksen erittäin lupaavalta pitopalvelulta. Ruokaa siis on tarjolla runsaasti, ja toivomme että se on lisäksi vielä maittavaa. Ja aivan loistavaa on myös se, että juhlien jatkuessa yömyöhään, anoppipuoli lupasi väkertää yöpalaksi voileipäkakkuja. Ja jos joku muistaa, rakastan voileipäkakkuja.

3. Puku on tilattu

Ei tästä sen enempää, kaikki sekoilut on kirjoitettuna ylös edellisissä viesteissä ;) (Sulhasen puku hankinnassa!)

4. Sormus

Skeptisenä ja joissain tarkoin valikoiduissa asioissa nirsona morsmaikkuna pelkäsin, etten löydä sormusta, joka tuntuisi omalta. Oikeastaan tässähän sitä saakin mielestäni vähän nirsoilla, koska sormus on se ainoa konkreettinen asia, mitä tulisi kantaa mukanaan hautaan asti. Kotkastahan se sitten aivan sattumalta löytyi, tarkemmin Karhulan Helmestä. Mukava pieni kauppa, jossa todella ystävällinen palvelu. Sormus saapui viime viikolla, ja olen kokeillut sitä ehkä aika monta kertaa. Ehkä.

5. Kutsukortit on askarreltu

...vaan ei vielä postitettu.
Tämän viikon paras saavutus oli ehdottomasti hääkutsujen askartelu. Viimeistään tässä yhteydessä saatoin todeta, että puoliskoni on varsin kummallinen tapaus noin mieheksi. En vain osaa olla tarpeeksi kiitollinen sulhaselle, joka ensin suunnittelee koko kutsujen tekstiosion ja sen jälkeen lähtee vielä vapaaehtoisesti askartelukauppaan tarjoamaan mielipidettään. Jos nyt ihan vähän saa hehkuttaa, juuri näistä jutuista tulee semmoinen olo, että kyseessä on juuri meidän, ei minun juhlat. Kuvia kutsuista en kuitenkaan vielä tarjoile, ulkomuoto säilyköön yllätyksenä postitukseen asti. Mutta sen vain sanon, että niistä tuli juuri meidän näköisiä. Kiitos vielä epäviralliselle morsiusneidolle korvaamattomasta avusta!

6. Hääauto

Se on hieno. Setäni vanha Volvo. Sen käyttö hääautona kulkee tapana suvussa. 


Mitä PITÄÄ vielä tehdä? (ainakin osa asioista)


1. Varata häämatka

Ei siinä sen kummempaa, pitäisi vaan hoitaa tämäkin asia jo mahdollisimman pian.


2. Hoitaa kukat

Rakastan kukkia. Kesäkuun alussa tilaan kimppuni sekä sulholle, kaasoille, yms. tulevat kukat, mutta aion myös tehdä hyökkäyksen paikallisille puutarhoille. Haluaisin pöytiin kukkia koristeiksi mutta ne maksavat yleensä paljon rahaa. Mutta elokuu onkin kukkasesongin loppupuolta, joten suoraan puutarhalta ostettuna olisi mahdollista saada jokin hyvä tarjous esimerkiksi neilikoista. Ne olisivat ihania.

3. Kengät

Tällä tuhkimolla on jalannumero kokoa 35. Mikä tarkoittaa sitä, että erityisesti korkokenkiä on hiukka vaikea löytää, varsinkin hääpukuun sopivia. Piakkoin luvassa muutama täsmäisku vielä tiettyihin kauppoihin, ja jos ne eivät tuota tulosta, hello EBay!

4. Ehostukset hankittava

No sen verran turhamainen olen, etten naimisiin mene ilman meikkiä. Onneksi on henkilökohtainen make up -artist ja kampaaja .

5. Koristelut

Kynttilät ja muutamia hassuja taulunkehyksiä on hankittuna, mutta kaikki muu vielä hoitamatta. Mutta eihän tällä ole niin kiire, koko kesä aikaa. Jotain juttuja (esimerkiksi kaitaliinat) on tilattava netistä mutta eiköhän kaikki muu löydy askartelukaupoista ja kirppareilta.

6. Viralliset jutut

Ei sitä noin vaan saa sännätä vihille, vaan pitää hoitaa ensin kaikkea tylsää ja virallista. Morsiuspari ei saa esimerkiksi olla keskenään lähisukua, joten tästäkin pitää toimittaa maistraattiin (tai seurakuntaan) esteettömystutkintapyyntö. Working on it.


Tulipa siinä muistilistaa, ilmeisesti puuttellisen postauksen jäljet näkyvät tällaisina pitkinä viesteinä. Tuosta hoitamattomien asioista puuttunee varmaankin suurin osa, mutta tärkeimmät lienevät tuossa. Aika siistiä, että nyt voi sitten rauhassa hoidella näitä asioita omaan tahtiin. Ei se elokuu ihan heti ole vielä täällä. Onneksi kuitenkin melko pian.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pienistä ihmisistä

Olen ollut varsin onnekas siinä suhteessa, että olen kolminkertainen kummitäti. Ja se on minusta ihanaa. Viime kuussa vietimme kahden hurmaavan pienen ihmisen ristiäisiä, joista toisissa toimin jälleen kummitädin roolissa ja siksi nyt muutama sana pikkuruisista tyypeistä ja heidän juhlistaan.

Oli kyseessä sitten perinteiset ristiäiset tai niin kutsutut nimiäiset, on mielestäni uuden ihmisen syntymä aina mitä hienoin juhlan paikka. Luin juuri jostakin 1950-luvun tapaoppaasta, että kastejuhlassa perheen uusi jäsen esitellään muille ihmisille ensimmäistä kertaa. Tämä ei liene käytäntö enää useimmissa perheissä, mutta idea taustalla on hauska. Se, että kaikki pienelle vauvalle läheiset kokoontuvat yhteen juhlimaan syntymää ja nimenantoa on tärkeää. Perinteisessä kasteessa lapsi otetaan osaksi seurakuntaa, mutta itselleni tällä kokoontumisella (oli se siis kristillinen tai ei) on merkitys sen kannalta, että lapsi otetaan osaksi sosiaalista yhteisöä - eli perhettä - juhlistamalla. Juhlien järjestäminen kertoo siitä, että tulokas on rakastettu ja juhlinnan arvoinen yksilö. 

Kaste- tai nimiäislahja on merkki tästä arvostuksesta, mutta myös sen muoto on muuttumassa. Lukemassani 60 vuotta vanhassa tapaoppaassa kummilahjaksi suositeltiin hopealusikkaa, mutta uskon tämän tavan olevan väistymässä. Itse en ainakaan yhdenkään kummilapseni kohdalla ole harkinnut lusikkaa, joka on mielestäni hieman - no, vanhanaikainen. Nykyään moni kummi hankkii lapselle jonkunlaisen vauvakirjan ja näin olen itsekin toiminut. Pidän lahjan konkreettisuudesta ja siitä, että se on lopulta melko henkilökohtainen. Viime kuussa vietetyistä ristiäisistä toisissa en kuitenkaan ollut kummina, ja siksi lahjaksi piti keksiä jotakin uutta. Päädyinpä siis askartelemaan jotakin mukavaa lastenhuoneen seinälle pikku ukon kunniaksi.



Ps. Yksi juttu näissä juhlissa on vielä aivan ehdottoman hienoa: voileipäkakut. Rakastan voileipäkakkuja.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Sekoilevan morsion seikkailut, ensimmäinen ja viimeinen osa

Joskus käy niin, että stressin kasaantuessa ihminen hätääntyy. Aloitetaanpa tarina tammikuun alusta.

Muutama kuukausi sitten häät alkoivat ahdistaa. Ei siis naimisiinmeno, vaan itse juhlien järjestäminen. Meillä oli hurja määrä vielä edessä olevia päätöksiä ja järjestettäviä asioita. Opiskelustressin lisäksi häät alkoivat näyttäytä vain yhtenä lisästressin aiheuttajana. Minua ärsytti suunnattomasti, sillä en ole sellainen ihminen, joka haluaa stressata jostakin tällaisesta asiasta. Silloin minussa heräsi pieni antimorsian. 

En sano, etteikö antimorsiammuudessa olisi joskus paljon hyvääkin: se estää ihmistä pimahtamasta häihin tavalla, jossa siitä tulee ainoa elämän sisältö. Tämä oma antimorsiameni (ja myös antisulhaseni) halusi kuitenkin perua koko häät ja hoitaa asiat maistraatissa seuraavalla viikolla. Toinen vaihtoehto oli järjestää häät, jotka olisivat ennemminkin vain häitä etäisesti muistuttavat juhlat. Totean tässä, ettei todellakaan ole olemassa oikeaa tapaa viettää häitä, ja jokainen pariskunta juhlikoot juuri sellaisella tavalla, mikä tuntuu omimmalta. 

Pitkän ja hartaan keskustelun jälkeen kallistuimme kuitenkin häiden järjestämisen kannalle. Antimorsian ei kuitenkaan hellittänyt, sillä olin saanut päähäni, että näissä häitä etäisesti muistuttavissa juhlissa asuni ei olisikaan perinteinen hääpuku. Mekon pitäisi olla lyhyt. En myöskään halunnut nähdä liikaa vaivaa puvun etsimisessä, ja siksi tapahtuikin Se, mistä kirjoitin edellisessä päivityksessä. Se Mekko. Menin ensimmäiseen liikkeeseeen minkä tiesin, kokeilin mekkoja ja hätäännyin. En jaksanut enää nähdä puvun löytämisen eteen vaivaa. Halusin eroon stressistä.

Kyseinen Mekko alkoi epäillyttää minua muutaman päivän jälkeen. Ymmärsin pian konkreettisesti, että vaikka kolttu onkin ihana ja istui minulle hyvin, en todellakaan näyttänyt morsiolta. Näytin enemmän morsiusneidolta. Silloin antimorsian alkoi väistyä pienen bridezillan edeltä. Hoksasin, että menen tällä tavalla naimisiin vain kerran - tällaista päivää ei tule toista. Eikä minulle todennäköisesti tule mahdollisuutta näyttää yhtä kauniilta enää koskaan. Pinnallista, tiedän. Mutta minäpä nyt vain satun välittämään myös näistä asioista. Haluan vain näyttää häissämme ennemmin morsiamelta kuin statistilta.

Palasin siis lähtöruutuun. Pohdin tarkkaan sitä, mitä olin halunnut hääpuvulta ennen tammikuista lyhytmekko-sekoiluani. Olin jo kihlautumisestamme saakka (kesä 2010) pyöritellyt ideoita yksinkertaisesta, vintage-henkeä noudattelevasta puvusta, jossa saisi olla pitsiä. Tämä idea tuntui edelleen omimmalta. Mieleeni oli jäänyt eräs puku, mitä olin kokeillut ennen joulua Helsingissä, mutta jota en siinä tilanteessa raaskinut tilata. Palasin liikkeeseen eilen ja kokeilin pukua. En panikoinut enkä hätäillyt, vaan harkitsin ja punnitsin asiaa. Ja puf! Puku tuntui juuri oikealta hääpäivää varten, ja pystyin helposti kuvittelemaan itseni siinä juhlapäivänä. Niinpä tilasin sen, puvun no. 2.

Nyt asiat ovat hieman tasoittuneet. Häitä varten on melkein kaikki tärkein jo hoidettu, ja siksi häästressi alkaakin kadota. Samalla olen morsiona (kummallinen kerrassaan tämä rooli) alkanut palautua omaksi itsekseni, joka haluaa juhlia sulhonsa kanssa naimakauppojaan kunnolla. Häämme tulevat olemaan todella häät, mutta meidän omalla persoonallisella otteellamme. Rentouttavaa on ymmärrys siitä, että voimme todella järjestää juuri sellaiset juhlat, kuin haluamme. 

Ps. Sen Mekon väri? Haalea vaaleanpunainen. Nyt ymmärtänette sen morsiusneito-viittauksen.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Se Mekko (!)

Maanantaina teimme ystävieni kanssa ekskursion Helsinkiin tarkoituksena kartoittaa vintagekauppoja ja niissä olevaa hääpukutarjontaa. Aloitimme lempparistani, joka ei ikinä petä eli Play it again Samista. Pukuja oli kaupassa paljon ja halusinkin kokeilla melkein kaikkia.




Yksikään näistä ei ollut juuri täydellinen. Mutta. Se, mitä kokeilin viimeiseksi oli. Ja tämän verran paljastan: se on lyhyt. Eikä se ole valkoinen. Miettikääpä sitä! ;)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Löytöretkiä

Viime viikolla teimme ystäväni kanssa täsmäiskun muutamalle paikalliselle kirpputorille. Etsinnän kohteena olivat edellisessä merkinnässä mainitut taulunkehykset ja siinä sivussa kaikki muu kiinnostava somisteissa käytettävä materiaali. Kierrellessämme kirppareita huomasimme yhden metkan asian, johon en syystä tai toisesta ole ennen kiinnittänyt huomiota - melkein joka paikassa myytiin halvalla vanhoja, kauniita aterimia:


Myös kuvassa näkyvät kärpillä koristellut sakset herättivät hämmennystä. Ryhdyinkin pohtimaan, mitä ihmettä aterimilla voisi tehdä, ne on niin nättejä! Jostain ystäväni bongasi ohjeen, jossa vanhoja lusikoita oli taivuteltu servettirenkaiksi. Tämä lienee kuitenkin hieman liian suuritöinen projekti omiin kemuihimme, mutta mikäli joku keksii hauskaa hyötykäyttöä kyseisille esineille, kertokoot!



Onni oli myös matkassa kehysten etsinnässä, löysimme jopa viidet. Kehyksiä oli yllättävän paljon tarjolla, mutta ongelmana oli löytää oikean kokoisia. Etsinnässä olivat noin A5-koon kehykset, mutta onneksi niitäkin sitten löytyi. Ne ovat tietysti kaikki erilaisia, mutta pienen hiomisen ja maalaamisen myötä eiköhän niistäkin ihan somia saada. Tästä teen luultavasti merkinnän myöhemmin.

Ja kai se nyt tässä vaiheessa voi tunnustaa: tällä hetkellä etsinnässä on vintagepuku. Kävimme Tampereen Vapriikissa vintagemessuilla ja toiveekkana yritin löytää pukua. Noh, eihän siellä ollut kuin järkyttävän ihania kukkamekkoja, mutta hauskaa oli muiden asusteiden parissa: