Lauantaina on tasan neljä viikkoa hääpäivään ja tällä hetkellä olotila on se, että olispa koko show jo takana. Olen koko järkkäilyjen ajan yrittänyt kiitettävästi vältellä turhaa häsäystä ja stressiä mutta nyt myönnän, että pieni hermostuneisuus on hiipinyt nahkani alle. Se ei liity naimisiinmenoon vaan ennemminkin siihen, että hauskojen diy-hääbileidenkin järjestäminen tuottaa lopuksi aika paljon työtä ja päänvaivaa. Ei siinä vielä mitään, että rasitan itseäni mutta en haluaisi vain millään kuormittaa ketään muita. Joskus toivoisin, että olisin mennyt helpompien ratkaisujen kautta, mutta sitten taas toisaalta uskon, että kaikki tämä duuni palkitsee tekijänsä kuukauden kuluttua. Pitäisi vain olla kykeneväinen pitämään mielessä pääasiat:
1) Me mennään naimisiin. Se on tässä kohtaa tärkeintä.
2) Mainiot bileet syntyvät mainioista ihmisistä. Ja niitä tulee paikalle paljon.
3) Ruoka- ja juomapuoli ovat hoidossa, ja tämä pitänee mainiot ihmiset tyytyväisinä.
5) Musiikkiakin on, ja hyvältä bändiltä vielä.
Mitä muuta häihin oikeastaan tarvitsee?
Väsymystä on ollut omiaan aiheuttamaan se, että olen viimeisen kuukauden ajan juossut kuin pöhkö ympäri Suomea hoitamassa ties mitä asioita, mutta onneksi päättömään ravaamiseen on sisältynyt myös aivan helmeileviä hetkiä. Ja niistä kirkkaimpana loistaa ehdottomasti kesäkuiset polttarini. Kuvia ei valitettavasti ole (vielä), sillä kaasoni eivät ole minulle ainuttakaan luovuttaneet. Pähkinänkuoressa kyseessä olivat aivan mielettömät vintage-teemaiset polttarit, jossa minut puettiin (kaskas!) lyhykäiseen vaaleanpunaiseen häämekkooni no. 1, ja uudeksi ihanaksi nimekseni annettiin Lara Bijou (harkitsen oikeasti tähän nimeen siirtymistä). Päivään kuului kuppikakkuaamiainen, kuumakivihierontaa (miltei perverssillä tavalla äärettömän rentouttavaa), burleskitunti, esittely- ja shoppailuhetki erotiikkaliikkeessä (suuret kiitokset Adam & Eve , suosittelen tätä liikettä erittäin lämpimästi kaikille!) ja tietysti paljon herkuttelua ja kuohuviiniä. Paikalle oli päässyt suurin osa pyydetyistä ja tunnelma oli ihana koko päivän. Kiitokset vielä kerran kaikille kauniille naisille!
Ps. Onneksi kyseinen häämekko ei lopulta ollutkaan lopullinen valintani hääpäiväksi - allekirjoittaneen morsmaikun harrastessa viehkeää käsineenheittoa burleskitunnilla ja myöhemmin myös Tampereen yössä, vintagepuvun vanhat pitsit sanoivat RAKS.
Pps. Lupaan mitä pyhimmin yrittää päivittää vielä ennen häitä muutamankin kerran!
Ppps. Nyt on kesä ja lämmintä ja se tarkoittaa että haluan jo merelle. Se on parasta mitä kesällä voi tehdä.
