Muutama sana hääpuvuista

Kerran Marttahuvit käsittelee juhlia ja häitä, kirjoitan myös hieman juhlapukeutumisesta. Tarkemmin hääpukeutumisesta.

Nyt kun tomu on jo hieman laskeutunut, on pienen avautumisen hetki. Viime lauantai oli jännittävä päivä, ainakin aluksi, sillä kävin aivan ensimmäistä kertaa sovittamassa hääpukuja. Myönnän, hieman naiivisti olin ajatellut ihastuvani moniin pukuihin ja surin jo valmiiksi sitä, että en osaa valita sitä oikeaa vaihtoehtoa. Pähkinänkuoressa sovitus sujui kutakuinkin seuraavasti: kotikaupunkini suurimmasta hääpukuliikkeestä ja sen sadoista hääpuvuista halusin kokeilla noin viittä. Kaksi niistä oli päälläni nättejä.

Itselleni on ollut hääsuunnitelmien alusta alkaen selvää, että en halua olkaimetonta pukua. Tarkennan nyt, että en ole etsimässä suinkaan mitään erikoisuuden huippua vaan oikeastaan jotakin melko klassista - mutta en hihatonta prinsessahääpukua. Tiedän, että kyseisen mallisia pukuja on olemassa erittäin kauniita yksilöitä, mutta oma tyylini on jotakin muuta. Lopulta lauantaina niistä kahdesta puvusta josta pidin, toinen oli sitten hihaton.

Missä vika? Tyylitajussani vai liikkeen valikoimassa? Itsekkäästi syytän jälkimmäistä. Tiedän, että kyseessä oli vasta ensimmäinen sovitus ja mieluisia mekkoja (ainakin toivottavasti) löytyy vielä jostakin liikkeestä. Ongelma kuitenkin suomalaisessa hääpukumuodissa tuntuu olevan se, että koska hihattomat puvut ovat niin suosittuja, oletetaan ettei kukaan mitään muuta haluakaan. Koomista vain tuntuu olevan, että mitä laajempi valikoima liikkeessä on, sitä enemmän siellä on vain variaatioita samasta puvusta. En mitenkään voi olla ainoa hihoja, olkaimia tai muita "persoonallisia" ominaisuuksia omaavaa pukua etsivä morsian, enhän?

Kaikesta turhautumisestani huolimatta olen optimistisen tyyni. Joulukuussa on seuraava sovitus Helsingissä ja suhtaudun siihen melkein hykertelevällä odotuksella: siskoni bongasi erään melkoisen(!) lupaavan puvun, jota en malta odottaa pääseväni kokeilemaan. Uuden puvun erinoimaisena vaihtoehtona harkitsen myös vintagepukua (mikä sopisi makuuni ja mikäli sopiva sattuu kohdalle) tai sitten koko koltun teettämistä.

Tiedän olevani tyyliasioissa toisinaan melko tarkka, mutta itselläni ole mitään hinkua ryhtyä näissä asioissa ikäväksi nipottajaksi tai vaativaksi asiakkaaksi. Mutta onko se väärin haluta jotakin muuta kuin massaa? Miksi minun pitäisi mukautua? Häh?

Toivoa minulle antaa tämän hetken hääblogien suosikki:

 

http://www.lovemydress.net/blog/

Ladies, tuota minä haluan.

Inspiraatiosta ja isänpäivästä

Kuten varmasti kaikki ovat tietoisia, tänään vietetään isänpäivää! Koska matkaan kotikonnuille vasta ensi viikolla, aloin alkuviikosta pohtia millaisia kortteja postittaisin isäpapalle ja isoisille tänä vuonna. Usein inspiraation puuttuessa valmis kortti on ollut kivuton vaihtoehto, mutta nyt halusin väsätä kasaan jotakin itse - ongelmana oli vain täydellinen idean puute.

Märehdittyäni muutaman päivän saamatta ainuttakaan metkaa ideaa, marssin paikkaan, jossa kaikki tämänkaltaiset ongelmat ratkeavat miltei poikkeuksetta: http://www.paprus.net/ 
Kyseissä kaupassa vierailun seurauksena on usein täydellinen pimahtaminen. Olen edelleen ylpeä siitä itsekurista, jota harrastin pitäessäni pienet jouluhössöttäjän näppini erossa kaikista joulukorttitarvikkeista, keskittyen pelkkiin isänpäiväkortteihin. Jos en olisi ollut ostoksilla yksin, se jouluinen kiilto silmissäni olisi luultavasti aiheuttanut muissa lievää huvittuneisuutta. Kuitenkin, kokosin itseni ja vain kiertelin katselemalla eri korttivaihtoehtoja, joita kaupassa on lukemattomia. Ja niin vain sain inspiraation ja lopputulokseen olin aivan liian tyytyväinen:

  Kuten korteista voi huomata, en ole askartelijana useinkaan suurien ja monimutkaisten spektaakkeleiden ystävä. Itse olen (ainakin tällä luomiskaudella) kiinnostunut enemmän tekstuureista ja väreistä sekä niiden onnistuneesta yhdistämisestä. Voi sitä iloa, kun keksiikin yhdistää jotakin aivan uutta ja jännittävää keskenään ja se näyttääkin hienolta. Jälleen kerran miljardis kiitos Paprukselle, josta on saatavilla monen askartelijan pelastajat, eli nuo aivan mielettömät ja mielettömän laajan valikoiman printtipaperit. Korttipohjat ovat ihan peruskartonkia, mutta ruutukuvioiset taustat ja erityisesti nuo autojen kuvat olivat ihastukseni syy numero yksi. Kyseessä oli siis yksi iso kartonki, hinnaltaan järjettömän vähäiset 1,50 e, josta on leikattavissa 12 erilaista autokuvaa. Kaiken tämän komeuden kruunasin kulmiin liimattavalla koristetarranauhalla. Näin luovan silmäni seurauksena helppoakin helpommat isänpäiväkortit olivat syntyneet!

Mitäs tästä siis opimmekaan? Älä suinkaan jää yksin innottomana askartelijana vaan rohkaistu ja etsi jostakin erinomainen askartelutarvikekauppa - se pelastaa useimmat ideattomat visionäärit ja auttaa nauttimaan pienestä käsinväkerryksestä.

Willkommen, bienvenue, welcome!

Tervehdys ystävät!

Ensimmäisen merkinnän kirjoittaminen on jännittävää.  Aiemmin niin selkeänä päässä loistanut ajatus blogin luonteesta muuttuukin yhtäkkiä tahmean hattaramaiseksi vaahdoksi, josta on vaikea saada irti mitään järkevää. Uskon kuitenkin puhtaan yrityksen voimaan, joten otetaanpa vauhtia ja mennään!

Marttahuvien on tarkoitus olla blogi pienistä (ja joskus myös suurista) juhlista. Ideana taustalla on vanha kunnon DIY-periaate, Do It Yourself - Tee se itse. Itse askartelen, leivon, väkerrän sen mitä osaan ja näiden luovuuden huipentumien lopputulemat esittelen täällä niistä kiinnostuneille. Taustalla kulkee jatkuvana virtana poreileva juhlahumu, sillä elämässä ei ole niin pientä iloa, ettei sitä voisi juhlistaa. Tämä vaalimani ideologia lieneekin johtanut kyseisen blogin perustamiseen - allekirjoittaneella on takana monia onnistuneita (kehkeh) juhlia ja vähemmän onnistuneita kokeiluita, joiden avulla olen oppinut kekkeireiden järjestämisestä kaikenlaista marsipaanipinguista joulukortteihin.

Kai on myönnettävä, että Marttahuvit on myös vähän ja salaa eräänlainen hääblogi. Ensi elokuussa on luvassa juhlat (ja toivottavasti hyvät sellaiset), joita voisi kutsua meidän häiksi. Blogin kautta aion suodattaa erilaisia diy-ideoita, joita saa kommentoida aivan vapaasti. Näiden kirjoitteluiden tarkoituksena onkin myös yhdistää kaikkia, jotka ovat osallisina kemujemme järjestämisessä: minä ja kaksi kaasoani kun asumme kaikki eri puolilla Suomea niin ideointi on ehkä helpoin organisoida sähköisesti. (Huom. lupaan tämän olevan viimeinen kerta kun käytän hääjärjestelyissä sanaa "organisoida".) Tietysti myös kaikki itsensä epävirallisiksi morsiusneidoiksi ynnä muiksi mieltävät ovat lämpimästi ideoidensa kanssa tervetulleita. Mitään ei saa sitten ottaa liian vakavasti ja askarteluhypetyksestä huolimatta minusta ette Bridezillaa saa!

Ensimmäisen kerran kunniaksi tässä pieni ja erittäin helppo resepti. En tiedä miksi näitä pitäisi kutsua, sillä kuulemma muffinit ja cupcakesit eivät ole sama asia, joten ehkäpä nämä ovat sitten muffineita cupcake-kuorrutteella. Kuorrutettuja muffineita? Tein näitä meidän tupaantuliaisissa muutama viikko sitten ja ainakin olin itse lopputulokseen tyytyväinen!

Kuorrutetut suklaa-mustikkamuffinit, 8 kpl

Muffinit:
- 100 g voita
- 1 1/2 dl sokeria
- 2 kananmunaa
- 2 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
- 2 tl vanilijasokeria
- 100 g tummaa, rouhittua suklaata
- 1 dl mustikoita

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa taikinaan. Lisää mustikat ja sekoita.
3. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 10 - 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä.

Kuorrute:
- 100 g maustamatonta tuorejuustoa
- 1 dl kuohukermaa
- 1/2 vanilijatanko
- Punaista elintarvikeväriä
- Sokeria oman maun mukaan

1. Vatkaa kerma vaahdoksi.
2. Notkista tuorejuusto erillisessä astiassa.
3. Sekoita keskenään ja lisää elintarvikeväri. Puolita vanilijatanko ja lisää siemenet kuorrutteeseen.
4. Lisää sokeri ja sekoita.

Kun muffinit ovat jäähtyneet, laita kuorrute pursotuspussiin ja koristele. Kuorrutteen voi koristella nonparelleilla tai irtokarkeilla. Itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä karkeilla jokaiselle saa "oman kustomoidun muffinin". Herkuttele heti!


Muutama vinkki vielä!
- Paistovaiheessa ole tarkkana - muffinin pinta kuivahtaa ja palaa nopeasti, joten sisus saa olla ennemmin hieman kostea, kunhan pinta ei ole kuiva korppu.
- Mustikoiden tilalla voi käyttää tietysti muitakin marjoja. Esimerkiksi vadelmat toimivat tässä hyvin. Suosittelen joka tapauksessa marjojen käyttöä, sillä ne kostuttavat taikinaa ja estävät sitä kuivahtamasta.
- Jos ei mieli / ei ole elintarvikeväriä, kuorrutteen voi värjätä myös mustikkamehulla. Lopputulos on kauniin luomuvioletti!
- Muffinit tekee helposti myös gluteenittomana! Vehnäjauhojen tilalle 2 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta ja näistä tulee jopa parempia kuin vehnäversiosta. Kuohkeus on gluteenittoman leivonnan ehdoton plus!


Tässä tätä, jossain vaiheessa lisää! :)